ennen mä aina nauroin kaikille rakastavaisille
niiden hölmöille poissaoleville ilmeilleen
ja täydelliselle sokeudelle,
lässynlässyn jutuille jostain sielunkumppaneista.
mä nauroin,
kunnes mä itse rakastuin.
mulle tuli se pöhkö olo,
että sä olet mun koko elämä,
sen kuu tähdet ja taivas,
ilma jota mä hengitän sisään ja ulos.
maailmankaikkeus,
josta mä en halua päästää irti.
en, vaikka mulle naurettaisiin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana !