Nyt saan jälleen huomata,
kun ulkona varjot pitenee
ja ilma muuttuu vaikeaksi hengittää
mä oon taas yksin.
Tiedän jo sen tunteen,
kun kaipuu nostaa ikävää päätään
ja kellon viisarit ei liiku eteenpäin
mikään ei muutu milloinkaan.
Huomenna taas aika juoksee,
kuin sormien läpi valuva hiekka
ja aamut muuttuvat öiksi
ennen kuin päivä sarastaa.
Ja mitä vielä,
mun sydän matkaa kaukana jossain
rakkauden harhapoluilla
ja mä en löydä sitä enää
sä veit sen.
sä veit sen.
Selite:
Enkä mä päästä irti vaikka sä huudat jo <em>a p u a.</em>
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis.
Pidän tavastasi kirjoitttaa. :)
voisin kopioida viimiset sanat tästä. Tämä teksti vei sydämeni.
Tämä muistuttaa omia tekstejäni vielä silloin, kun kirjoitin tunteella, enkä vain sanoja jotka juolahtavat mieleeni.
Anteeksi, tänään olen taas hajalla. Ja sen kyllä huomaa.
-Ja minä juoksen pesemään mascarat pois, näiden piti olla vedenkestävät