Nimetön

Miten on alkanut vaikuttaa siltä, että

ihmisten pinnat ovat liukkaita

peilien, tuolien, kirjojen, kahvojen, kynien, kattiloiden pinnat ovat liukkaita

kolikoiden

liukkaita

niin kuin ihmiset, jotka muuttuvat nopeammin kuin toiset

tuntuvat karkaavan polkua pitkin

ja kolmea sydämenmuotoista petunleivänlehteä pitelevä käsi

jää polun varteen tärisemään

opettelemaan toiveentoteutumattomuuspelkoa, niin kuin lapsena käskyä

ei saa ottaa toisen kädestä ilman lupaa

ja kaiken aikaa turvallisuuspäissään

pakkaa mukaansa kolmet rintaliivit, vaikka käyttää vain yksiä

punaa kalpeat posket piiloon, ollakseen punaposkisempi kuin onkaan

jos on aina pitänyt kiinni, miten yhdessä yössä oppisi irrottamaan

jotta en mihinkään takertuisi, jotta en riippuisi, säilyttäisi kädessäni yöstä aamuun ja elämänvaiheesta toiseen

säilyttäisi edes säilyttämisenhalua

liukkaudessa lasketaan koko paino kallion varaan

katsotaan maailmaa niillä silmillä, joilla ei vielä tiennyt mitään

varmana että on tehtävä asioita, jotka laittavat huojumaan ennen kuolemaa

kuunnellaan unettomina öinä ikkunan takaa ääniä

mitään tietämättömät silmät tarkkaavaisina auki:

aivan kuin jossakin joku pudistelisi peittoja tukitikkurasiaan?