Postilaatikossani oli valas
kumiseva ja kolhuinen,
huokaili menneitä lumia,
syytti tähdet taivaalta,
sen silmiin sukeltaessa huomasin kastuvani.
Kenkäni puriessa routaista maata,
nieltäessä huomasin,
joku oli istuttanut oveen hometta.
Valaan kutistuessa puristuksessani,
päästän Pinocchion vatsasta,
takkatulessa kouristuksia,
pyrstö kiertää kippuraksi,
pitäisi lopettaa itkeminen
savulle.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Erinlainen
En osaa oikein sanoa muuta tästä,
en saa kiinni, mutta kuitenkin saan
"päästän Pinicchion vatsasta", hauska
ja humoristinen, kuitenkin surullinen.
Pisti miettimään ja pakotti lukemaan
uudelleen, ja uudelleen ..