Kuppikin

Poraan reikää kämmeneeni
ja voin tuntea
kuinka kynä läpäisee sieluni
reijittäjä, reikäinen.

Heitä minut ojaan,
heitä mereen, viskaa helvettiin ja kysy
haluaisinko lisää sokeria.

Peittele minut illalla,
suutele poskea ja
laula kauniita lauluja,

ne kertovat satuolennoista,
lintuolennoista,
syövät siemeniä tupakkapellolla,
uivat punaiselta tuoksuvassa meressä
lentävät harmaiden pilvien yli
kohti kultaista aurinkoa.

Niin siinä sitten kävi,
että illalla
minäkin kuulin huutoa
alakerrasta.

Kylpyammeessa veri muuttuu
vaaleanpunaiseksi.

Kerro minulle lisää satuja,
tarinoita joissa on väriä
ja iloisia kääpiöitä,
voinko minäkin kävellä auringossa?

Syön sen jos haluat,
syön ja kunnolla,
mutta kaiken lopussa
katoan ja lennän
aurinkoon
harmaiden pilvien seassa
sataa veripisaroita.

Minua itkettää,
itkettää niin paljon,
pää on kipeä ja
muistot haudattu elävältä,
ei ole,
eikö ole,
onko?

Kyllä kiitos,
kahvini on liian vahvaa,
saisinko myös hieman sokeria?

Tuhottuasi minut
mikään ei ole tarpeeksi.