Jokaisella askeleella, jalkani uppoavat,
ja maa pettää altani.
Väsymys kalvaa soluissani,
houkutellen pysähtymään,
luovuttamaan.
Mutta olen päättänyt jatkaa
tällä vetisellä suolla,
katsoa kauas,
yhä uudestaan ottaa askeleen eteenpäin,
koska uskon,
että jonakin päivänä,
jonakin hetkenä,
askeleen otettuani huomaan,
että jalkani tavoittavat kiinteän maan,
ja maa kantaa minua.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hyvä symboliikka ja elämäntilanteen, tunteen kuvaus
Koskettavan haikea, herkkä runo.
Joka askeleella kuljet kohti parempaa,vahvasti ilmaistu,pidän.
Rankkaa taivalta kuvaat taitavasti
Runosi huokuu voimaa, ehkä vähän itsepäisyyttäkin :)
Ja toivoa tulevaisuuden suhteen
Kerrassaan hieno sanoma!