Istun kukkameren eteen.
Nostan pienokaisen syliini.
Tässä me taas olemme.
Pieni värikäs perhonen
istahtaa hautakivellesi
kuin kuunnellakseen
koko tarinamme.
– Vilkuta papálle, kulta pieni.
Perhonen räpyttelee siipiään,
muttei lennä pois.
Kerron sinulle kaiken,
mitä olemme tehneet
viime kerran jälkeen.
Vaikka tiedänkin,
että tiedät jo kaiken.
Eikö hän olekin taas kasvanut?
Toimme sinulle lempikukkiasi.
– Annetaan kukat nyt yhdessä papálle.
Meidän on nyt aika lähteä,
pienokainen kaipaa jo höyhensaarille.
– Vilkutetaan vielä papálle
ja lähetetään lentosuukkoja.
Perhonen lehahtaa lentoon,
lentää aivan pienokaisen
hiuksia hipoen
ja nousee kohti taivaan sineä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kauniin koskettava. Syvä tunnelataus välittyy lukijalle, ihan kuin olisi itse tuossa hetkessä paikalla. Upea!
Tosi koskettavia runoja.
Nää saa mut itkemään.
nyt tuli kyyneleet.
voimia teille!
valtavan kipeistä asioista upea runo, yhtä aikaa raskas ja kevyt kuin perhosen siipi. Kipeä runo. tosi.
kaunis,koskettava...moni näistä runoista tuo kyyneleet...
Kauniin Koskettava.
Nyt alko itkee. Täs oli jotain niin taianomaista ja surullista ja haikeutta ja kokonainen skaala tunteita. Mä en voi hillitä itkua, mieletön. Mieletön.
sinäkin saat mennä puutarhaan, kukkivaan ja kauniiseen, ja ikävä- se on jäänyt portin luokse.
Kauniin koskettava. Syvä tunnelataus välittyy lukijalle, ihan kuin olisi itse tuossa hetkessä paikalla. Upea!
Tosi koskettavia runoja.
Nää saa mut itkemään.
nyt tuli kyyneleet.
voimia teille!
valtavan kipeistä asioista upea runo, yhtä aikaa raskas ja kevyt kuin perhosen siipi. Kipeä runo. tosi.
kaunis,koskettava...moni näistä runoista tuo kyyneleet...
Kauniin Koskettava.
Nyt alko itkee. Täs oli jotain niin taianomaista ja surullista ja haikeutta ja kokonainen skaala tunteita. Mä en voi hillitä itkua, mieletön. Mieletön.
sinäkin saat mennä puutarhaan, kukkivaan ja kauniiseen, ja ikävä- se on jäänyt portin luokse.