Koskaan en voi unohtaa

Aikaa on kulunut,
suru on laantunut,
mutta ikävä vain kasvanut.
Enkö ikinä selviä tästä?
Toivon edelleen päivää
ilman viiltävää tuskaa.
Vaikka kuinka haluaisin,
en pysty astumaan eteenpäin.
Poikasi on kasvanut jo isoksi pojaksi.
Hän tietää papásta,
muttei onneksi ole vielä kysynyt
sitää suurta kysymystä,
jota kaikki päivät pelkään.
Mitä minä sanon?
Miksi rakkaani
tämä on niin vaikeaa?
Haluaisin vain jatkaa matkaa,
olla onnellinen poikamme kanssa,
tarjota hänelle hyvän kodin
ja turvallisen elämänpolun.
Odotan vain jälleennäkemistämme.
Tämä elämä tuntuu olevan vain raskas matka
kohti jotakin suurempaa ja kauniimpaa.
En kuitenkaan voi lähteä
en voisi tehdä sitä pojallemme,
ainokaisellemme.