kotijuoksu

Naulakossa nahkatakki kerää valoa nihkeisiin laskoksiinsa
mikä ilta mikä kesä

tinnittää korvia, jalkoihin yhtäkkiä
ilmestynyt liuskoittain kuollutta nahkaa
jota nyppiä tuttuihin olohuoneisiin.

Kovakuoriaisen mahanpohjakitiinistä
pienen harmaan kalan kylkiviivavälkkeestä
on tehty tuo muovikassi
rispaantuneiden farkkujen sinistä mattaa vasten

tulee mieleen miten
järvissä ne tuhannet kalat jotka yhtä aikaa
kääntyessään välähtävät!

Silmät ikkunassa jonka toispuolella kuolleet kukat
en muistanut kastella niitä:
jokainen kasvi joka minulle tuodaan, kuolee varmasti.

Vaan sinä palasit luokseni nöyränä
silloin yöllä
kun yhtä aikaa kipakasti kimalsit ja käännyit kohti ja sähisit!

Otin kopin sinusta tein maalin juoksin kotiin
juoksin kotiin

oi sinä olet minulle turva.

Sitä kuollutta jalkakudosta
olen nyppinyt eniten teidän olohuoneeseenne
ikään kuin reviirimerkiksi;

täällä minä voin rauhassa kiskoa itsestäni palasia irti,
se on rakkautta, jos pääskyt rakentavat räystäisiin
niin se on rakkautta.