Rakas Isä

Hyvää Isänpäivää.

Et puhu minulle enään.
Puhumalla tarkoitan sitä,
että kuuntelisit mitä minulle kuuluu
ja tahtoisit ymmärtää.

Soitat ja kysyt mitä minulle kuuluu,
taustalta paistaa molemminpuolinen kaipuu,
mutta olet silti välinpitämätön.

Miksi et tee mitään?

En näe sinua ikinä.
Jos näen, et ole kiinnostunut.
Puhut vaan menoistasi, jotka eivät liity meihin,
vain sinuun.

Ahdistun.

Puhut muista lapsista kuin he olisivat omiasi,
mutta sinua ei kiinnosta kuinka minä voin.

Kiitos isä,
olet antanut minulle evääksi elämään epävarmuutta.
Epävarmuutta itseeni ja muihin, etenkin miehiin.

Isä "rakas", voitko antaa minulle aikaasi?
Sitä aikaa jolloin olemassa on vain sinä ja minä.
Niitä hetkiä, jolloin voin kertoa
kuinka kuilu välillämme vain kasvaa,
koska emme osaa enään kommunikoida.

Isä,
kaipaan niitä hetkiä, jolloin olin vielä lapsi,
istuin vatsasi päällä
ihmettelemässä maailman parasta isää.

Niitä hetkiä jolloin tutkit heiluvia hampaitani,
kun katsoimme Rölliä yhdessä.

Isä.
Tahtoisin kutsua sinua isäksi tavalla,
joka on täynnä rakkautta.

Isä, auta minua ja tule vastaan,
puhu minulle ja ota huomioon.

En ole enään pieni lapsi,
mutta tämän nuoren naisen sisällä
se sama pieni lapsi, joka vatsallasi istui,
kaipaa halausta.
Kaipaa hyväksyntää ja huomiota. Edes hetkeksi.

Hyvää Isänpäivää, isä.
Terveisin Tyttäresi.