Sisar Morfiini
sanot vieväsi pois kipuni
Sivuvaikukset särkevät järkeni
Vähät vaalitut hermonsirpaleet
Kiiltävähaarniskainen ritari
Lukittuna laatikkoon
Taskussaan avaimet
vaan ei tahtoa pakoon
Unohdan hänet ja itseni
Syvennyn hissimusiikkiin
Ovet ja sängyt niin leveitä
tytöt luurangonlaihoja
Ahmin hääkakkuja
Bulimia on uusi musta
Ketä saan syyttää kaikesta?
Sinuako, Veli Paranoia?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ja palaan taas runojesi ääreen.
Enkä tälläkään kertaa joudu pettymään.
Löydyt edelleen suosikeistani.
Tämä runo iski kuin metrinen halko, totuuksia totuuksia..Pidin!
Hienoa tekstiä.