Tänään opettelen itkemään
kauniisti kuin Lumikki,
kristallikyyneleitä
Vastasyntyneen tavoin
hengitys särkee keuhkojani
Ääneni rikki, huutoni pitkä
Juon keskiyön taivaan
mustaa maitoa
Sinulle jätän kirkkaimmat tähdet
Tarinat tyhjiössä eivät jätä jälkiä
Koputus vankilani ovessa on vain ääni
Siis pukeudun, rakennan vaatteistani muurin
Nyt ei voi hengityksesi vahingoittaa
Ollako hiljaa vai valehdella?
Unohtaa en osaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Satuttavan kaunis runo.