Olen elämän sekatyömies, joskus maalaan pilvilinnaa,
joskus olen pintaliitäjä vailla lentolupakirjaa
...toivoin elämältä kaiken ja sain vielä enemmän,
mutta silti jotain puuttui, puuttui sisältö elämän
asuin täällä, asuin siellä, mutta minnekään juurtunut en,
sain huomata vain elon tiellä, olen sukuni viimeinen
isä muutti taakse rajan kultaisen, ei kestänyt vanhenemista,
ei häpeää armokuolemisen
äiti vieläkin jaksaa uskoa ja nähdä maailman hyvyyden
sydämessään toivoa, katsoa takaa silmien sokeiden
ei tullut lapsilaumaa, ei kotia kultaiselle noutajalle,
enkä välitäkään niistä, kaipaan vain rantaa soutajalle
Ei tullut kesämökkiä, ei sormusta nimettömään
ja mitäs minä niillä, aina tyydyin vähempään
mutta yhtä ne ei vie pois, ei edes tappamalla
Ei sammuttaa voi tulta, joka kytee kuoreni alla
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Perrsoonallinen joustava kirjoitustyyli sinulla.
Surullista kerrontaa, mutta viimeisessä säkeistössä elää vahvana toivo ja usko elämään.