Koversin vanhempiini sylin ollessani mikroskooppinen istukasta riippuva alkio.
Myöhemmin makasin toukkamaisen raukeana pää tuettuna
ja ahne suuni hamusi äitini energiaa.
Helpottavaa vai pelottavaa huomata, ettei mikään ole muuttunut.
Käperryn rakkaideni kylkeen, syön heidän ilonsa
jättäen tyhjyyden tilalle
ei minusta koskaan sen viisaampaa tule
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| tunkiovaunu | Nimetön | 16.3.2012 | 7 | Runo |
| tunkiovaunu | Kaikki on hyvin 2 | 21.1.2012 | 1 | Runo |
| tunkiovaunu | Kaikki on hyvin | 9.1.2012 | 2 | Runo |
| tunkiovaunu | Nimetön | 5.8.2011 | 1 | Runo |
| tunkiovaunu | Nimetön | 21.10.2010 | 2 | Runo |
| tunkiovaunu | In Memoriam | 4.7.2008 | 0 | Runo |
| tunkiovaunu | Loinen | 5.4.2008 | 2 | Runo |
| tunkiovaunu | Aamu | 28.3.2008 | 0 | Runo |
| tunkiovaunu | Nimetön | 19.1.2008 | 2 | Runo |
| tunkiovaunu | Nimetön | 10.1.2008 | 1 | Runo |
Kommentit
Mielenkiintoinen ja piristävän erilainen runo! Huh, raakaa sanankäyttöä, joka jättää tilaa tulkinnalle. Tämä on pakko lukea uudestaan ja uudestaan.
Se on nerokas! Vau. Tykkään. Suosikkeihin ->