Kipu

Tänään

Sydämeni revittiin rikki,
pirstaleiksi,
tuhansiksi siruiksi,
murskaksi,
kyynelten pisaroiksi.
Verta valuen ne makasivat maassa
katsellen toisiaan
pääsemättä yhteen.
Paluuta ehjään entiseen ei kai olekaan?!

Sanomattomilla sanoillasi sen teit
Ohi kiertävällä katseellasi
Tappavalla hiljaisuudella
Nuutuneella olemuksella
Lukemattomannen kerran kuullulla
"en tiedä" -lauseella.

Välinpitämättömyydellä
Sillä pahimmalla
Valehtelulla

Kyynelten valuessa polttavina poskilleni
Tuskan kuristaessa kurkussani
silti yritin vielä.
Ja sinä nojasit päätäsi seinään
katsomatta edes kohti.

Sydämeni vuoti
verisinä kyynelinä avonaisille kämmenilleni.
Ohikiitävän hetken niitä katselin
kunnes ne varkain valuivat sormieni välistä
pudoten kylmälle lattialle.
Kuin hidastettuna näin tuhansien pisaroiden
katoavan iskun voimasta tyhjyyteen.

Hiljaisuus.

Kumarruin maahan
murskatun sydämeni puoleen.
Yritin koota mahdotonta.

Silloin kuiskasit silmät suljettuina:
"Anteeksi että olen tällainen ihminen.
Yritän parantaa tilannetta."

Parantaa!!
ei korjata?
ei muuttaa?
Parantaa!!

Ja silloin huomasin sen:
Pienen pieni pala sydäntäni
oli sittenkin jäänyt kämmenelleni.