kaaos

sotkuisia lapsia rivissä
piirtää hymyjä kasvoilleen
jotka joskus osasivat puhua kauniisti
asettuu esittämään perhettä
josta naapurin lapsetkin haaveilisivat

minua ahdistavat tiskivuoret ja kirppuiset koirat
ja yöt ovat aina vähän hankalia
isä ei kuuntele
kun sanon etten koskaan nuku

tässä sekaisessa pikkukaupungissa
aurinko meinaa valua aamuöisin sisään
silloin varon kuuntelemasta mitään liian surullista
ja kissa ei pahastu kun sen turkkiin itken
ettei tästä taaskaan tullut mitään