fasaanikukko rääkäisi
-tämä on minun reviiri,
morsiotanikin suojelen,
en ole seniili!
Ei ole väliä
onko uhkana toinen uros,
tai lenkkeilevä ihminen,
kiukkuinen kukko on tulos.
Ukolla silmät palaa,
edestakaisin tepastelee,
nokallaan maata kuopaisee
..- ja akkansa puuhun ajaa!
Vaan viisas neito
ukkonsa kai tuntee,
oksalla lymytessään virkkaa:
-eläpä huoli ukko-kulta,
olet niin komea,
äänesikin kantava,
vain sinä saat lemmen multa.
Vielä kerran kukko
maata nokkaisee,
tyyntyy ja kiukustaan tokenee.
Hiljaisuus metsään palaa,
luonnon rauhaa ja harmoniaa.
Selite:
Draamaa luonnossa:)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hauskan humoristisella otteella kirjoitettu. Luonnossa kokee ihmeitä ja pysähtyessä kuuntelemaan ja katselemaan sitä ihminen voi myös oppia jotain. Hieno runo, jossa asennetta ja selkeä sanoma.
Mainio linturuno.
Enemmän tällaista. Sanataidetta parhaimmillaan.
Hauskan humoristisella otteella kirjoitettu. Luonnossa kokee ihmeitä ja pysähtyessä kuuntelemaan ja katselemaan sitä ihminen voi myös oppia jotain. Hieno runo, jossa asennetta ja selkeä sanoma.
Mainio linturuno.
Enemmän tällaista. Sanataidetta parhaimmillaan.