Toivoin nähneeni
pitkää matkaa kanssasi,
mutta eihän se
ollut vielä alkanutkaan
haaveiden asuma
rakkaus vain
sai maailmansa
aina särkymään
olemaan yksin
yksinäisyydessään
tunnetko miten
sielumme takertuvat
tähän tuokioon
miten jokainen
katsettaan välttelevä
vapiseva tunne
luulee
tunnistavan toisensa
jokainen arka ja
varovainen ajatus
ei osaa sinkoutua
pois toivottomuudestaan
silti sitä
ei voinut ottaa poiskaan
vaikkei se värittänyt
todellisuuttani onnellisuuteen
-
myrskyn keskellä
omissa askareissani
olen niin vahva
mikään ei saa
epävarmuuttani näkyväksi
mikään ei saa maatani
värisemään jalkojeni alla
kunnes koskemattomista
koskemattomin
maasi tuoksu leijuu
ympärilläni
kummallinen tunne
kun
ulottuvan maan ääri
kuiskii
aivan kuin siltä
pitäisi kysyä lupaa
uskaltaa
-
tunne miten sen
oikeutus imeytyy
vereeni kuin myrkky
lamauttaen taas
jokaisen hermon
jokaisen kauniin tunteen
kyvyn laskeutua kuten
olisin sen halunnut
olla kartta,
kaiken kauneutesi
keskipiste
vain avuttomuus
nälkäisen tunteeni
purjeena
tietäen mihin suunnistaa
mihin laskea kätensä
tunnustaakseen kiintymyksensä
-
haaveellinen maailmani
oli käynyt pieneksi
miten jokainen
uusi asia
oli saanut palonsa
kerääntynyt
pieniin hippuihin sisuksiini
hallitakseen avuttomuuttaan
sitä ainoaa kohtaan,
jonka tutkiminen
saa kaiken aina pysähtymään
ja vaikka se hetki
saa kieltämään itsensä,
pyrkivän vaipumaan
taas hiljaisuuteensa
se tuntuu olevan osa minua,
omaa henkeäni suurempi
-
kaikki tuntematon
on selittämätöntä
jokainen hipaisu,
katse hehkuviin silmiisi
täydellisyyden täydet
aristellen sormenpäidensä
kosketusta
saavuttamattomuus
lienee aina ollut
salattujen tunteideni
päämääränä
näyttäen
katselevani sinua
janoavani
tuntevani ajatusteni
olevan ajatuksissasi
ja tuntea ruumiisi
ruumistani vasten
-
ulottumattomuuteni
alkoi nähdä
ääriviivoja
jokainen kosketus
halusi kertoa
tosiasioitaan
jokainen ihon piste
rakastaa rakkaudellaan
ja silti minä
tunsin edelleen
pelkääväni
mitä elämä tekisi todellisuudelleni
-
turvallisuuteni
toisen ihmisen vapautta vastaan
miten lähellä onkaan
tuo toinen maailma,
miten lähellä
toisen valo
toisen pimeyttä
löytää ensin
itsensä ja ymmärtää
antaa nimensä
tähän hetkeen,
joka voi
luoda tulevaisuuden
tai tuhota kaiken
ja
antaa jälleen vain
haaveiden luoda kuviaan
-
miten hyvin pitäisi
tuntea
pystyäkseen paljastamaan
itsensä
koskettaa tavalla
ettei enää voisi
päästää irti
antautumaan
janonsa ääressä,
herättämänsä himon
muuttua hellyydeksi
tunnetko jokaisen
ääriviivan liimautuvan
ihosi
jokaisen naurettavuuden
tai typeryyden
tuntua ujoudelta
ja miten kömpelösti
kaikki sulautuu
ja silti
teen sen ainoastaan
rakkaudesta
ollakseni itseni
kohdatakseni maailmani,
sinut
miten ennen
vain näin kaiken,
odotin
vaikenin
ja
nyt tunnen
miten irtaannun ruumiistani
uneen,
joka ei ole
pelkkää unta
-
sinä peität
minut kehollasi
estääksesi
minua kuolemasta
olemalla jotain muuta
kuin kuolema
jumalan
ja taivaani välissä
aivan kuin
äärettömyyden
avaruudessa kaikki
tapahtuu
ensimmäistä kertaa
kaiken kauneuden
syntyä tyhjään maailmaan
ja
kalvaa pohja pois
yksinäisyydestäni
-
olen yrittänyt
pidättäytyä
rakkaudesta
olen paennut syyllisyyttä
olen hakenut ruumista
hakenut himoa
kauniiden kiinteiden
muotojesi varjoista
mutta aina palasin
kahlasin luoksesi
nähdäkseni vilauksen
kauneudestasi
-
sirottelin
rohkeuteni
todellisuuden suojaksemme
pystymättä
kuitenkaan sanomaan
ajatuksiani
vastustaen vain tulevaisuuttani
enemmän kuin sitä
unenomaista tunnetta
vapaudesta
joka arkuudessani
aina tuntuu
jonkinlaiselta
kaukaiselta
saavuttamattomuudelta
katsoessani silmiisi,
huomioidessani sinut
tuntiessani sinut
paremmin kuin itseni
paremmin kuin ujouteni,
joka ei koskaan ole
osannut luopua
uskostaan
siitä
mikä tuntuu
hyvältä sisimmässään
todellisuudettomalta onnellisuudelta,
joka ei ole uskaltanut kirjoittaa nimeään tunteisiini
pitkää matkaa kanssasi,
mutta eihän se
ollut vielä alkanutkaan
haaveiden asuma
rakkaus vain
sai maailmansa
aina särkymään
olemaan yksin
yksinäisyydessään
tunnetko miten
sielumme takertuvat
tähän tuokioon
miten jokainen
katsettaan välttelevä
vapiseva tunne
luulee
tunnistavan toisensa
jokainen arka ja
varovainen ajatus
ei osaa sinkoutua
pois toivottomuudestaan
silti sitä
ei voinut ottaa poiskaan
vaikkei se värittänyt
todellisuuttani onnellisuuteen
-
myrskyn keskellä
omissa askareissani
olen niin vahva
mikään ei saa
epävarmuuttani näkyväksi
mikään ei saa maatani
värisemään jalkojeni alla
kunnes koskemattomista
koskemattomin
maasi tuoksu leijuu
ympärilläni
kummallinen tunne
kun
ulottuvan maan ääri
kuiskii
aivan kuin siltä
pitäisi kysyä lupaa
uskaltaa
-
tunne miten sen
oikeutus imeytyy
vereeni kuin myrkky
lamauttaen taas
jokaisen hermon
jokaisen kauniin tunteen
kyvyn laskeutua kuten
olisin sen halunnut
olla kartta,
kaiken kauneutesi
keskipiste
vain avuttomuus
nälkäisen tunteeni
purjeena
tietäen mihin suunnistaa
mihin laskea kätensä
tunnustaakseen kiintymyksensä
-
haaveellinen maailmani
oli käynyt pieneksi
miten jokainen
uusi asia
oli saanut palonsa
kerääntynyt
pieniin hippuihin sisuksiini
hallitakseen avuttomuuttaan
sitä ainoaa kohtaan,
jonka tutkiminen
saa kaiken aina pysähtymään
ja vaikka se hetki
saa kieltämään itsensä,
pyrkivän vaipumaan
taas hiljaisuuteensa
se tuntuu olevan osa minua,
omaa henkeäni suurempi
-
kaikki tuntematon
on selittämätöntä
jokainen hipaisu,
katse hehkuviin silmiisi
täydellisyyden täydet
aristellen sormenpäidensä
kosketusta
saavuttamattomuus
lienee aina ollut
salattujen tunteideni
päämääränä
näyttäen
katselevani sinua
janoavani
tuntevani ajatusteni
olevan ajatuksissasi
ja tuntea ruumiisi
ruumistani vasten
-
ulottumattomuuteni
alkoi nähdä
ääriviivoja
jokainen kosketus
halusi kertoa
tosiasioitaan
jokainen ihon piste
rakastaa rakkaudellaan
ja silti minä
tunsin edelleen
pelkääväni
mitä elämä tekisi todellisuudelleni
-
turvallisuuteni
toisen ihmisen vapautta vastaan
miten lähellä onkaan
tuo toinen maailma,
miten lähellä
toisen valo
toisen pimeyttä
löytää ensin
itsensä ja ymmärtää
antaa nimensä
tähän hetkeen,
joka voi
luoda tulevaisuuden
tai tuhota kaiken
ja
antaa jälleen vain
haaveiden luoda kuviaan
-
miten hyvin pitäisi
tuntea
pystyäkseen paljastamaan
itsensä
koskettaa tavalla
ettei enää voisi
päästää irti
antautumaan
janonsa ääressä,
herättämänsä himon
muuttua hellyydeksi
tunnetko jokaisen
ääriviivan liimautuvan
ihosi
jokaisen naurettavuuden
tai typeryyden
tuntua ujoudelta
ja miten kömpelösti
kaikki sulautuu
ja silti
teen sen ainoastaan
rakkaudesta
ollakseni itseni
kohdatakseni maailmani,
sinut
miten ennen
vain näin kaiken,
odotin
vaikenin
ja
nyt tunnen
miten irtaannun ruumiistani
uneen,
joka ei ole
pelkkää unta
-
sinä peität
minut kehollasi
estääksesi
minua kuolemasta
olemalla jotain muuta
kuin kuolema
jumalan
ja taivaani välissä
aivan kuin
äärettömyyden
avaruudessa kaikki
tapahtuu
ensimmäistä kertaa
kaiken kauneuden
syntyä tyhjään maailmaan
ja
kalvaa pohja pois
yksinäisyydestäni
-
olen yrittänyt
pidättäytyä
rakkaudesta
olen paennut syyllisyyttä
olen hakenut ruumista
hakenut himoa
kauniiden kiinteiden
muotojesi varjoista
mutta aina palasin
kahlasin luoksesi
nähdäkseni vilauksen
kauneudestasi
-
sirottelin
rohkeuteni
todellisuuden suojaksemme
pystymättä
kuitenkaan sanomaan
ajatuksiani
vastustaen vain tulevaisuuttani
enemmän kuin sitä
unenomaista tunnetta
vapaudesta
joka arkuudessani
aina tuntuu
jonkinlaiselta
kaukaiselta
saavuttamattomuudelta
katsoessani silmiisi,
huomioidessani sinut
tuntiessani sinut
paremmin kuin itseni
paremmin kuin ujouteni,
joka ei koskaan ole
osannut luopua
uskostaan
siitä
mikä tuntuu
hyvältä sisimmässään
todellisuudettomalta onnellisuudelta,
joka ei ole uskaltanut kirjoittaa nimeään tunteisiini
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=W-X7nC1UhIo
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut