Rauha
mistä se
saa alkunsa
kihisee tietoisuutensa
olemassaolonsa
ja vaikka
kuinka äänettömästi
rukoilen taivasta
kompastelevin
lapsellisin sanoin
kaukana ajassa
avaruudessa
miten suuri onkaan
hellä ja tyyni
pimeys
samea horisontti
meren ja taivaan
epäselvä raja
pistävä suloinen
tuli, joka
nuolee lanteita
se ei
tunnu rakkauden
kuohulta
riisuuntumiselta
taistelun tähden,
kasvamiselta
kanssasi
työn ja
huvin pyörrettä
eikä se kuvasta
ihmisen sielun
laatua,
älyllistä tasoa ja
luonnetta
kohtalon kykyä
laskea verkkonsa
ja sytyttää valonsa
antaa yön painua
kasvojamme vasten
~~~~~~~~
se ei
ole nälkää
tai aika, jolloin
nousuvesi hivuttaa
kätensä
pehmeään maaperään
haluun ottaa
elämä
lempeisiin käsiin
tehden mitä
on tehtävä
antaen sataa
suuria sade pisaroita
ja niiden kilahdus
kuulosti rikkaudelta
pääsi tyynyn
pieluksella,
ylimaallinen ilme
kasvoillasi
aamuvaloon
antautuvat kasvot
läikyttäen sisintäni
nauramaan ja
itkemään
samanaikaisesti
elämään tarttuva
versova onnellisuuden
siemen
ja kuinka
se sattuu ja
tuntuu
kukkuraiselta
elää
ja pelottavalta kantaa
niin montaa tunnetta
kiintymyksestä
poltteeseen
ja kaikkia
tarkoituksenmukaisuuden
muunnelmia
~~~~~~~~
olla maailma
maailmassa
kestää
keskinkertaisuuksia
tulvivan ulvovan
lauman houkutus
huulen poimu,
joka on voima
ja lujuus
luotu saamaan
osakseen rakkautta ja
elämää
kuinka se
syöpyy sieluun
ja sydämeen
tuulen siipeen,
joka pyyhkii
kyyneleen
pintaa
kadotettua rohkeutta
joka auringossa
hohtaa
punaista kultaa
kehomme maisemaa
aistillisesti
väkevää ja kesytöntä
houkuttelevaisuutta
kuinka se
salpaa hengityksen
avaa kukkulat
välillämme
eristää ja
kehystää
unohdetun anteeksiannon
sukupuolisen
turhautumisen ja
katuvaisuuden
käsitteet
~~~~~~~~
kahden ihon välissä
ei ole rajaa,
passia
on vain
eroottinen maa
maan ja meren
varastoima
valo
auringon kyky
kierää,
ehtiä tulikuumille
kiville
kasvattaa
elämänlanka,
elämänsyke
joka tunkeutuu
todellisuuteni
väliin
asettaa elämän
vaakalaudalle
hypätessään ihmisen
pituisen loikan
kyvyn ottaa omansa
elämän rohkeuden
tuoda rakastajansa
yli järjen rajan
tuijottaessaan
ulappaa,
hiusten harsoa
poskillaan
kuumaa riehakkuuden
roolia, joka
pyrki lentoon
olisi rakkauden
tunne,
perhosen kosketus
tulla ja
olla,
ovi raollaan
liikutus ja
kaipaus, jota
jumalakaan
ei voi rauhassaan
tyydyttää
merkillistä ja
selittämätöntä
todellisuuden kasvoa
~~~~~~~~
tule ja
tuo minuutesi,
hymyilevä
rauhasi rovio
valattomat ja
sovittamattomat
tekosi,
jumalien nimissä
tule,
puhtaassa uskossa
tule
mutta tule
come undone
Selite:
Niin... mitä me etsimme ja odotamme. Kuka mitäkin, mutta voiko olemassaolon täyttymys olla ihmiselle, totuus, kauneus tai jopa rakkautta. Mistä se ehjäksi kokemuksen tunne kumpuaa?-----
Olemmeko kohtaamisten ja vuorovaikutuksemme vankeja, miksemme hyväksy toisiamme omana itsenämme, näe kaikkein syvimpiä tasoja, joita ympäristömme meille tarjoaa.-----
Kaikki on meillä geeneissä, vuosisatojen esimerkeissä opittuna. Meille luodaan tavoitteita. Solmitaan liittoja, joissa omat tavoitteet sokeuttavat, luulemme olevamme onnellisia, vaikka kyse onkin enemmän vietistä, lähimmäisen rakkaudesta ja oman kunnianhimomme rakentamisesta.-----
Palvomme rahaa, omaisuutta, egoamme ja unohdamme ihmisen. Jaamme asioita, mutta emme anna itseämme, kaikkein paljaimmillaan olevaa fyysistä ja henkistä minäämme ja emme kohtaa toistemme todellisuutta siten kuten se on tarkoitettu kohdattavan. Pelkkä hyvän toivominen ei koskaan riitä, se ei saa pyrkimyksetöntä kasvua aikaiseksi.-----
Tahto elämässä on hieno ja arvostettava asia, mutta kauneimmat asiat elämässä eivät perusta ansaittuun kokemuksen tunteeseen. Meidän on löydettävä itsemme, toisemme ja niitä yhdistävä olemassaolo. Ymmärrettävä, että elämän onnellisuus ei ole ulkoisia asioita, koska niistä rakkaus ja intohimo hiipuu yhtä varmasti kuin todellinen tarkoitus asuu meissä jokaisessa ihmisessä.-----
Meidän on voitettava sisäinen tyhjyytemme ja tarkoituksettomuutemme. Meidän on löydettävä voimamme olla toisiamme varten. Meidän on oltava rehellisiä ja samalla annettava vapaus jokaisen olla. Todellinen rakkaus ei ole koskaan pelkkää tahtoa vaan kohtaaminen, joka tyynnyttää ihmisen luonnollisen etsimisen tarpeen. Meidän on antauduttava, jotta voisimme löytää todellisen rakkautemme.-----
Ja jotta kaikki toimisi, löytäisi ainutlaatuisuutensa, siihen tarvitaan kaksi. Vastavuoroisuus, joka synnyttää syvyyden ja sielukkuuden. Kyvyn kasvaa ja olla se joka haluaa olla, oma persoonansa ja silti aito ja kyky resonoida sisimmällään ja avaten sydämensä pyyteettömästi.-----
Henkilökohtaisesti en usko, että elämä tai vaikkapa rakkaus olisi jossain toisaalla, enkä odota tai pelkää pettymyksiä sen enempää kuin iloa ja onnellisuutta.Yritän olla tietoinen tarkoituksestani ja sen ei tarvitse kysyä kuin niitä kysymyksiä, jotka ajatuksen voima haluaa kysyä, muuten tuntisin miellyttäväni vain muita, puhuisin jonkun muun suulla ja ajatuksilla.--------------https://www.youtube.com/watch?v=gQmnxlxcoi0
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
itsestä riippumattomia kuvioita,
ei uniformua eikä huoliteltua ulkokuorta
vaan askel ja silmät,
tuntea hienosteleva
eläimellisyys viekoittelevana
Kuinka usein itse kukin
meistä kokee tuollaisen
hetken elämässä,
täydellisen uudistumisen,
uuden alun kaikelle
sovinnaisuuden ajan alkuhämärässä
Tuntea jokainen alku eräänlaisena loppuna, jonka voisi elää edes kerran pienenä palasena rauhatonta sielua (as a butterfly)
https://www.youtube.com/watch?v=XxoLRMkYN00
Kiitos kaikille ihanista kommenteista.
Sivut