Osata neljää
viittä kieltä,
kuusi jos
luulee rakkaudenkin
laskettavan
ja silti tietämättä
maailmasta mitään
kypsymättömyys, joka
paistoi
olemuksen
kasvottomuudesta
rajaton perspektiivi,
jossa ei tuntunut
olevan yhtään
selvää pistettä
jännityksen ja
seikkailun esimaku
oli antanut odottaa
rakkauden alkeita
silmien eteen
levitetty mustaa
verhoa, joka
odotti riisujaansa
linnunrata tuntui
pakenevan silmissä
kauas avaruuksien
halki,
etsien vapautustaan
tyhjän kuoren
yksinäisyys ei olisi
niin painostavaa
saadessaan
puristautua naisen
kehoa vasten,
sukeltaa
lämpimään ystävällisyyteen
kaksijakoisuus
kuten nautittu
ryyppy voi
viedä jalat alta ja
nousee päähän
samanaikaisesti
tai naaraseläimen
katse, joka
olisi ollut
valmis syleilemään
ja antamaan
inhimillisen katseen
johon nojata
viehättävään olemukseen,
jossa muhkeaa yläosaa
häikäisee kapea
alaosa ja
ulossujottavat huulet
maailmaan, jossa
järjestys oli
hetkeksi seonnut
ja lapsellinen
mieleenjohtuma
kumonnut kaikki
näkyvät käyttäytymissäännöt
ennakkoaavistus tai
tietoisuus tulevasta
heijasti haavoittuvaisen
ruumiin aistia
taiteellisuus,
tyhmyys ja
jopa hulluus tuntui
tiivistyvän
ruumiillisiin erikoispiirteisiin
pidättyväinen kuori
kätki hehkuvat
liekit
harhaillen kuin
luulotautinen
seinältä toiselle
olisiko ankara
jumala väijynyt
päiden päällä
tuomiten moisen
kumouksellisuuden
katsomaan tähtiä
öitä
eikä hyväksynyt neidon
ryöstöä,
huviajelua
ihmisen ja maailman
hyveiden halki
missä jokainen
ovi
vastaantulija voisi
olla syötävä
viikunan riisuva
omenan ryöstäjä
rohkea kuin
naarasleijona,
mutta neitsyt
ruumiltaan ja
sielultaan
miten kuuma ja
kostea
hakee alastonta
seksuaalisen nautinnon
mysteeri huohotti
ja
kiemurteli
ponnistuksen herraa
äänekkään kiljahduksen
ja hiestä
märän tukan
välttämätöntä perustaa
aseettoman ja
veljellisen lempeyden,
joka rauhoitti ja
nosti pintaan
hurtin huumorin
antaen uuden
ajattoman elämän,
veren valloittaman
väkevän elämänhalun
kohottaen sielun
ja sydämen korkeuksiin,
tervehtien kunniakkaita
kukkuloita
oliko enää
mitään voitettavana
oliko kaikki
enää
kuolemaa ja
romahdusta
oliko jäljelle jäänyt
elämä
pelkkää heikkoutta
sisuksia nakertavaa
jyrsintää, jossa
kaikki haaveet
olivat kaatuneet
juhlanäytökseen
menneisyyden sirpaleiden
etsiessä uutta
kaunista tyyliä
poistuessaan vapisevista,
kirjaimet vääristävistä
rakkausrunoista
ja niiden
horjuvista riveistä,
jotka kömpelöllä tavallaan
olivat lähestyneet
hekuman porttia
kuinka sitä
hakattiin raivoisasti
ja nyt joku
muukin kuin
jumala
oli kysymässä
tietä sisäänsä
kuinka ihmisenlapsen
suhteellisuudentaju
voikaan hämärtyä
nähdä rauhaisa
tähtikirkas yö
ja katsoa
yötä
tähtiä
tuntea kuinka
pakkomielteet
olisivat pyrähtäneet
mehiläisparven lailla
lentoon
katseessaan
ruumissaan
ylimaallisen autuasta
levotonta liikettä
jotakin profeetallisen
kaunista
seisomalla kasvokkain
kummituksensa kanssa
hyvän ja
pahan tuomiopäivä
inhimillisyyden
persoona katsoi
silmästä silmään
valeet riisuttuna
sydäntä myöden
jähmettyneenä kuin jokin
perkeleen papin vaatimus
tai syytös, jota
ei ole edes
vielä tehty
sieppaamalla kädestä
tunnon
rikollinen alttarilta
ristin
leikkimieli hävisi kuin
ilotulitusraketti taivaalle
tai humala, joka
ei ollut
ehtinyt haihtua
matka lapsuuteen
oli kurottu kiinni
tuntemalla täydellistä
levon ja tyytyväisyyden
tunnetta
sylin leveää suistoa
keräten nuoruuden tuhannet
kiivaat ja janoiset
purot yhdeksi
leveäksi uomaksi
kutsumalla
maailman kielillä
jättäen vatsan pohjaan
lempeän
hyvää tekevän
aallon
liikutuksen
vallatessa
saamastaan lahjasta
koko menneisyys oli
päätepiste
uudelle alulle
purjehdus maailman ympäri
takaisin lähtöpisteeseen
lähtösatamaan
yhtä kertaa
ensimmäistä
rikkaampana
rummut päristen
helmat kulmuten
ja huulilta kaikuu
sama laulu
kaksoiselämää
sinun ja minun,
jossa
jokainen tuntee
ruumiinsa läsnäolon
ei yhdyssiteitä
tulevaan
eikä menevään
vain vapaus kuin
linnun viserrys
ja kerran maistettuaan
tulipalonsytyttäjä
palaa aina
uudelleen rikospaikalle,
jota joskus
nautinnoksikin
saatetaan kutsua
silti jatkuva
kaipaus raateli
ihastuksesta toiseen
milloin syy
oli nimi
milloin tuoksu
saaden ikävän
kääntymään
vastatuuleen
kykenemättä
avaamaan ovea,
jota koko nuoruutensa
oli etsinyt
tekemällä
ainoastaan sen jota
vanhuus sanoi
mahdottomaksi
kasvavaa
sävyjen tajua,
olemalla kaikki ja
pystymättä käyttämään
vielä puoliakaan
juokse sinä
juokse
villi lapsi,
veden voima
vahvin kuin
olisit kaiken mitta
kunnes väsyt juoksemaan
ja olemassaolo on
yhtä hämärää kuin
tähtisumu tai
tyhjentynyt ilonlähde
viittä kieltä,
kuusi jos
luulee rakkaudenkin
laskettavan
ja silti tietämättä
maailmasta mitään
kypsymättömyys, joka
paistoi
olemuksen
kasvottomuudesta
rajaton perspektiivi,
jossa ei tuntunut
olevan yhtään
selvää pistettä
jännityksen ja
seikkailun esimaku
oli antanut odottaa
rakkauden alkeita
silmien eteen
levitetty mustaa
verhoa, joka
odotti riisujaansa
linnunrata tuntui
pakenevan silmissä
kauas avaruuksien
halki,
etsien vapautustaan
tyhjän kuoren
yksinäisyys ei olisi
niin painostavaa
saadessaan
puristautua naisen
kehoa vasten,
sukeltaa
lämpimään ystävällisyyteen
kaksijakoisuus
kuten nautittu
ryyppy voi
viedä jalat alta ja
nousee päähän
samanaikaisesti
tai naaraseläimen
katse, joka
olisi ollut
valmis syleilemään
ja antamaan
inhimillisen katseen
johon nojata
viehättävään olemukseen,
jossa muhkeaa yläosaa
häikäisee kapea
alaosa ja
ulossujottavat huulet
maailmaan, jossa
järjestys oli
hetkeksi seonnut
ja lapsellinen
mieleenjohtuma
kumonnut kaikki
näkyvät käyttäytymissäännöt
ennakkoaavistus tai
tietoisuus tulevasta
heijasti haavoittuvaisen
ruumiin aistia
taiteellisuus,
tyhmyys ja
jopa hulluus tuntui
tiivistyvän
ruumiillisiin erikoispiirteisiin
pidättyväinen kuori
kätki hehkuvat
liekit
harhaillen kuin
luulotautinen
seinältä toiselle
olisiko ankara
jumala väijynyt
päiden päällä
tuomiten moisen
kumouksellisuuden
katsomaan tähtiä
öitä
eikä hyväksynyt neidon
ryöstöä,
huviajelua
ihmisen ja maailman
hyveiden halki
missä jokainen
ovi
vastaantulija voisi
olla syötävä
viikunan riisuva
omenan ryöstäjä
rohkea kuin
naarasleijona,
mutta neitsyt
ruumiltaan ja
sielultaan
miten kuuma ja
kostea
hakee alastonta
seksuaalisen nautinnon
mysteeri huohotti
ja
kiemurteli
ponnistuksen herraa
äänekkään kiljahduksen
ja hiestä
märän tukan
välttämätöntä perustaa
aseettoman ja
veljellisen lempeyden,
joka rauhoitti ja
nosti pintaan
hurtin huumorin
antaen uuden
ajattoman elämän,
veren valloittaman
väkevän elämänhalun
kohottaen sielun
ja sydämen korkeuksiin,
tervehtien kunniakkaita
kukkuloita
oliko enää
mitään voitettavana
oliko kaikki
enää
kuolemaa ja
romahdusta
oliko jäljelle jäänyt
elämä
pelkkää heikkoutta
sisuksia nakertavaa
jyrsintää, jossa
kaikki haaveet
olivat kaatuneet
juhlanäytökseen
menneisyyden sirpaleiden
etsiessä uutta
kaunista tyyliä
poistuessaan vapisevista,
kirjaimet vääristävistä
rakkausrunoista
ja niiden
horjuvista riveistä,
jotka kömpelöllä tavallaan
olivat lähestyneet
hekuman porttia
kuinka sitä
hakattiin raivoisasti
ja nyt joku
muukin kuin
jumala
oli kysymässä
tietä sisäänsä
kuinka ihmisenlapsen
suhteellisuudentaju
voikaan hämärtyä
nähdä rauhaisa
tähtikirkas yö
ja katsoa
yötä
tähtiä
tuntea kuinka
pakkomielteet
olisivat pyrähtäneet
mehiläisparven lailla
lentoon
katseessaan
ruumissaan
ylimaallisen autuasta
levotonta liikettä
jotakin profeetallisen
kaunista
seisomalla kasvokkain
kummituksensa kanssa
hyvän ja
pahan tuomiopäivä
inhimillisyyden
persoona katsoi
silmästä silmään
valeet riisuttuna
sydäntä myöden
jähmettyneenä kuin jokin
perkeleen papin vaatimus
tai syytös, jota
ei ole edes
vielä tehty
sieppaamalla kädestä
tunnon
rikollinen alttarilta
ristin
leikkimieli hävisi kuin
ilotulitusraketti taivaalle
tai humala, joka
ei ollut
ehtinyt haihtua
matka lapsuuteen
oli kurottu kiinni
tuntemalla täydellistä
levon ja tyytyväisyyden
tunnetta
sylin leveää suistoa
keräten nuoruuden tuhannet
kiivaat ja janoiset
purot yhdeksi
leveäksi uomaksi
kutsumalla
maailman kielillä
jättäen vatsan pohjaan
lempeän
hyvää tekevän
aallon
liikutuksen
vallatessa
saamastaan lahjasta
koko menneisyys oli
päätepiste
uudelle alulle
purjehdus maailman ympäri
takaisin lähtöpisteeseen
lähtösatamaan
yhtä kertaa
ensimmäistä
rikkaampana
rummut päristen
helmat kulmuten
ja huulilta kaikuu
sama laulu
kaksoiselämää
sinun ja minun,
jossa
jokainen tuntee
ruumiinsa läsnäolon
ei yhdyssiteitä
tulevaan
eikä menevään
vain vapaus kuin
linnun viserrys
ja kerran maistettuaan
tulipalonsytyttäjä
palaa aina
uudelleen rikospaikalle,
jota joskus
nautinnoksikin
saatetaan kutsua
silti jatkuva
kaipaus raateli
ihastuksesta toiseen
milloin syy
oli nimi
milloin tuoksu
saaden ikävän
kääntymään
vastatuuleen
kykenemättä
avaamaan ovea,
jota koko nuoruutensa
oli etsinyt
tekemällä
ainoastaan sen jota
vanhuus sanoi
mahdottomaksi
kasvavaa
sävyjen tajua,
olemalla kaikki ja
pystymättä käyttämään
vielä puoliakaan
juokse sinä
juokse
villi lapsi,
veden voima
vahvin kuin
olisit kaiken mitta
kunnes väsyt juoksemaan
ja olemassaolo on
yhtä hämärää kuin
tähtisumu tai
tyhjentynyt ilonlähde
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut