Valehtelija.

Mä oon saanu tarpeeks sun valheistas.
Sun valhees vaan satutti mua.
Ne on saanu sen terän mun kädelle jälleen
palaamaan.
Tuska haavasta vuotaa, pisaroina mun
iholle ja kyynel,
kyynel mun poskelle vierähtää.

Mä en kestä tätä juttuu, mä en haluu
enää olla sun tuttus, yhden illan juttu,
se jota käytit vaan hyväkses, AINA !

Viel eilen luulin et kaikki oli meijän
välill ihan ookoo, mut
totuus oli niin paha, raaka,
et soo soo .

Mulle tää päivä on niin tuskaa,
auki kuin haava kädessäin,
se tulehtuu, niinkuin meijän
välitkin, sinun takiasi.

Mä en haluu enää tätä juttuu kelaa,
kun sä itse pelejä pelaat.
Sä et kelaa mite se sattuu ja saat
muijat sydämiään jäljiltäs keräämään.
Ensin kun sait ne perässäs väkisin juokseen.

Mä en haluu kuulla enää yhtään
sanaa, se olis kuitenki vaan se:
"Eksä vois vielä palaa?"

Nyt unohtuu, mä en enää palaa, mut
toivon sun helvetis palavan.
Mut teen sen jo mielessäni salaa,
kun sinä itse huudat sitä samaa tuskaa..