Seison yksin
menneisyyteni
sammaleisessa
pysähtyneessä
ajassa
odottaen
Rakkaus
saa minut itkemään
vaikkei se ole
edes tunne
ryven siinä
loputtomasti tahtoen
itsekkäästi, ahneesti
kielessäni viilto
silmäni, katsovat
taaksepäin
ja kuitenkin
aina päädyn
luopumiseen
oletko
sumussa
sinä
en pelkää
pimeää
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Kaihertaja | 081 | 11.3.2007 | 6 | Runo |
| Kaihertaja | 079 | 22.9.2006 | 10 | Runo |
| Kaihertaja | 078 | 27.4.2006 | 8 | Runo |
| Kaihertaja | 076 | 2.3.2006 | 2 | Runo |
| Kaihertaja | 075 | 21.2.2006 | 7 | Runo |
| Kaihertaja | 074 | 20.2.2006 | 6 | Runo |
| Kaihertaja | 072 | 11.1.2006 | 1 | Runo |
| Kaihertaja | 073 | 11.1.2006 | 1 | Runo |
| Kaihertaja | 071 | 10.1.2006 | 2 | Runo |
| Kaihertaja | 067 | 2.1.2006 | 0 | Runo |
Kommentit
erittän vahva tunnelma tässä tekstissä. ja tuo lopetus se on toimiva ja vähän ajatuksia pois johtava. tavallaan hieman irrallinen, mutta silti erittäin onnistunut.
Hieno. Sanaton olen.
*Silmät kiinni ruudussa* <3
Ihana ja kosketava!
Hieno runo,paljon kertova.
Kun ei pelkää enää pimeää, näkee valoisatkin puolet kirkkaammin.:)
Hieno kokonaisuus:) pidin tuosta runosta..
Menneisyyden haamut vainoavat liikuttavassa runossasi! Kaipuuta rakkauteen kuvaat osuvasti!
Runosi koskettaa syvältä. Hyvää syntymäpäivää.
Vau.
Tässä oli tunnetta, elämää ja sisältöä.
Hieno runoa ja tuttuja ajatuksia. Minäkin haluan rypeä siinä :)