067

Missä olet
minne piilouduit
rakensitko uuden
tuntemattoman
Miksi nimesi kaikuu
ja hahmosi läpinäkyvä

Vai näenkö väärin
sylisi täyttääkin onni
suihkulähteenä punainen
ojennus, minua kohti

Ne ovatkin
piikkipaatsaman lempeä
repivää rakkautta
sylisi havuja täynnä

EI
en ansaasi enää sorru
katoan viekkailta katseiltasi
tunteesi on hapanta
minulla vielä yksin, ylpeys