Karikolla keskellä Elämän suvannon.

Runoilija Fuksia

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 26.10.2004
Viimeksi paikalla: 14.4.2016 17:52

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Antisosiaalinen paskiainen
 

Miten voikaan ihminen tehdä,
Tehdä toiselle,
Tehdä Rakkaalleen pahaa,
Tahattomasti,
Täysin vastoin tahtomaansa,
Hyvää tarkoittaen tehtynä?

Jos annat ihmiselle,
Rakkaimmalle ihmiselle,
Avaimen,
Avaimen mielen syövereihin,
Hyvää hyvyyttäsi,
Toisen elämää rikastuttamaan,
Inspiraation lähteeksi,
Tai vain stressiä helpottamaan,
Hän varmasti oven varomatta avaa,
Tempautuu hetkestä helvettiin,
Elämän kahdeksan kaleidoskoopin läpi,
Menettäen kaiken,
Joka silloin joskus vielä merkitsikin jotain,
Päätyen sille samalle elämän karikolle,
Jolla itse kitunut olet jo tottumaan,
Kanssasi,
Lopuksi koko näennäis-kurjan ihmiselon ajakseen.

Sä seuraa sait ainakin,
Viimeinkin,
Hyvää seuraa viimeinkin,
Seuraa rakkaimmastasi,
Ja elämänne täyttyy onnesta,
Uskosta parempaan huomiseen,
Uuden ajanlaskun alkamiseen,
Hitaaseen mutta varmaan paratiisiinne.

Silloin voi kateus nostaa päätään,
Kateus aidosta,
Palavasta rakkaudesta teidän välillänne,
Ja yrittää repiä maailma teidät toisistanne,
Katalintakin konstia siekailematta,
Ja aina arvuuttelee lähipiiri,
Teitkö sen pahuuttasi,
Kurjan yksinelon puhtaasta inhosta,
Sä veitkö heiltä tuon ihmisen,
Vain omaa oloasi kohentaaksesi,
Hallaako tarkoituksella kylvit,
Kun avaimen auliisti ojensit,
Olisiko se ollut teko puhtaan rakkauden,
Jos oisit ennen lähtenyt,
Ajoissa ennen kun sen junan olit raiteilta sä suistanut?

Selite: 
...All i want now is to be close to you baby...
Kategoria: 
 

Kommentit

Kahdeksan kaleidoskoopin ajatus on mielenkiintoinen. Yhtä kivulias tilanne on jos avaimet on annettu jo vuosia sitten mutta toista ei kiinnosta edes raottaa sitä hakaa.

Kaikkien paratiisikin hajoaa aikanaan, hitaasti mutta varmasti.

kylmät väreet menee selkää pitkin tätä lukiessa.
Olisiko se juna raiteillaan pysynyt kuitenkaan?

 

Käyttäjän kaikki runot