Niin kuin nämä vanhat talot
ullakot, lumen alta paljastuneet jäljet
kevät on harmaa askeleissasi
keltainen kukka itkevien silmiesi yllä
Huomenna unohdan
miksi luotani katosit
kannan muistoja tyhjässä kassissa
johon katseesi polttaa reikiä
Eikä vaatekaapista
löydy punaista kesämekkoa
ei seinän takaa paljastu
nauravaa aurinkoa
Vain kuita, tuhansia kuita
kömpelöitä raajoja
huojuvia hetkiä
irti raastettuja sydämiä
sinusta ja minusta
Etkä tiedä
kuinka pitkälle kantaa huutosi
mistä alkaa tiesi
sinne missä
juna viheltää viimeinkin.
Selite:
Ensimmäinen runo noin kuuteen kuukauteen, sanat pakenevat vielä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
