Kaamos ajoista synkin.
Mietin nytkin, miksi mieli on matala, vaikka asiat ovat paremmin.
Mieli on harmaa ja surullinen, kuin suo utuinen, joka ei koskaan näe valoa.
Ei auta, vaikka koittaa asioita iloisia miettiä, etsiä autereisempaa reittiä arjen monilonkeroisessa sokkelossa.
Vain yksi auttaa. Aina ei kuitenkaan ole paikalla.
Uupuu useimmiten silloin, kun sielussa jäytää kipu viiltävimmillään.
Peilistä tuijottaa murhellisen miehen kasvot. Kevättä odotellessa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Totaalista auringottomuutta, huh tulisi kevat pian!