Muutos

Aurinko oli painumassa betonisten talojen taakse.
Tähän aikaan vuodesta päivä oli pisimmillään ja tuntui, ettei yötä ollut käytännössä ollenkaan.
Eilen oli mutsin hautajaiset. Pete ei tullut, koska se oli taas huonommassa kuosissa ja lääkärit ei antanu lupaa sille poistua osastolta. Huono juttu, koska mä tiesin, miten kovasti Pete rakasti mutsia ja ois halunnu olla saattamassa sitä isän luo.

Mulla pyöri kummallisia ajatuksia päässä. Mä tiesin kuka mutsia oli ampunut, mutta silti mulla oli voimaton olo.
Poliisilla ei ollu riittävää näyttöö Vohlaa vastaan, joten se todennäkösesti pääsis pelkillä sakoilla. Ja sillä oli alibi, joskin maksettu sellainen, mutta kuitenkin.

Röökin savu muodosti ohuen verhon viimeisiä auringonsäteitä vasten. Mun pitäis kohta mennä kattoon Petee sairaalaan ja mä tiesin et se ois mulle vihanen, koska en ollu pystyny järkkään sitä mutsin hautajaisiin.
Toisaalta mulla oli huono omatunto, koska mä olisin saanu Peten hautajaisiin, mut pelkäsin et se ois vaan vajonnu syvemmälle sen maailmaan, jos se ois ollu paikalla, kun mutsi laskettiin hautaan.

Tumppasin röökin ja hörppäsin loput kahvit.
Matkalla sairaalaan kelailin, et miten mä saisin Peten ymmärtään sen tosiasian et se ei voinu tulla mutsin hautajaisiin. Se ois ollu sille liian kova paikka.