Opettaja yrittää puhua
jostain ristiretkistä,
mutta en kuule,
sillä tuijotan sinua
ja ruudullista paitaasi.
Naurat
ja hymykuopat leviävät
pyöreille poskillesi.
Ensi kertaa
eromme jälkeen
minusta tuntuu,
että voin tästä yli päästä.
Vierähtää kyynel
jos toinenkin
poskelleni.
Hymyilen jälleen.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Fortuna | Kuivaa vettä | 14.1.2012 | 4 | Runo |
| Fortuna | Puoli vuotta | 18.12.2011 | 1 | Runo |
| Fortuna | Ihmisiä me kaikki | 11.12.2011 | 0 | Runo |
| Fortuna | Ne naiset, ne naiset | 1.12.2011 | 7 | Runo |
| Fortuna | Asvaltti | 1.12.2011 | 5 | Runo |
| Fortuna | Elän? | 24.11.2011 | 2 | Runo |
| Fortuna | Oi voisimpa | 22.11.2011 | 0 | Runo |
| Fortuna | Vielä kerran | 22.11.2011 | 0 | Runo |
| Fortuna | Saippuaa silmissäin | 19.11.2011 | 6 | Runo |
| Fortuna | Nuo silmät seesteiset | 16.11.2011 | 6 | Runo |
Kommentit
Aika auttaa hymyilemään. Kyllä se siitä :)
Mutta ihana runo, tuli ihan sellanen tuttu luokkamielikuva, juuriki sellanen tilanne, jossa oon iteki joskus ollut.
Helpotuksen ja pienen onnen hiutaleen paljastava runo. Hienot, arkiset mutta kauniin seesteiset sanavalinnat tehostavat runosi viestiä. Joskus näitä hetkiä tulee - ja niiden hetkien takia kannattaa elää. =)
Kyllä se aika tehtävänsä tekee. Vaikka sitä moni ensin epäilee.
Pidin.
Se vaatii aikaa, mutta kyllä se helpottaa.. Itse odotan tuota samaista tunnetta, milloin elämä alkaisi hymyillä taas..
Pidin :)
Kivan oloinen runo.
Kaunis runo,eikä katkeruudesta tietoakaan.