Kerrankos sitä
Kerrankos sitä
istahtaa levollisesti
kaistaviivalle
Syrjäkylällä
ihan rauhassa vain
Kerrankos sitä
antaa auringon sokaista
varastoida lämpöä
Ei kiirettä pois
kun näin on hyvä
Vaan pian sade, kylmyys
piiskaa kasvot, kädet
iho jo rupeutunut
Muttei kiirettä pois
kun kaikkeen tottuu
Ja kun lopulta
näkee lähestyvät ajovalot
Ei ymmärräkään väistää
Selite:
Ei ole kyse ihan oikeasti auton alle jäämisestä, ihmissuhteet vaan on toisinaan turhan hankalia :)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi