Punaisia, keltaisia
kuivuneita ruusuja.
Jokaisella muisto,
joka herää kun ihailet sitä.
Kristallia ja jäätä
kosketusarkaa ja viiltävää.
Lämpö jäi matkalle,
kun et ehtinyt kuunnella
hänen viestejään tarpeeksi.
Kun hän oli jo lähtenyt
sinä vasta ymmärsit sen.
Ruusut eivät enää pistä.
Sinä uskallat nyt
hypätä korkeammalle.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
luin tämän moneen kertaan.. kaunis runo. viimeinen lause täydentää kaiken ja tekee siihen niiiiin ihanan tunnelman =)
Kaunis runo!