Kauniisiin haaveisiin
on aina riittänyt taivaanrantaa
mutta minä ajelehdin tässä
rannattomassa tyhjyydessä.
Epätoivo on laskenut
mustat verkkonsa ympärilleni
odottamaan seuraavaa
ja viimeistä harha-askeltani.
Synkät vedet odottavat
kutsuvina allani heitellen
katteettomia lupauksiaan,
kuin kiviä säröilevään lasiin.
Tämän pimeyden keskellä
muistan sanasi:
"Mitä pimeäpi on yö,
niin sitä kauniimpi on aamun sarastus,
jota se kantaa sisällään."
Sen tähden aion pysyä pinnalla
vaikka millä hinnalla.Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo, etenkin kohta "Mitä pimeämpi on yö,/niin sitä kauniimpi on aamun sarastus" on runon tuskaisuuden keskellä niin toiveikas.
upea!
Erittäin kaunis on runosi maalaus, siinä lainehtii epätoivon meri ja sydämen tyhjyys. Ja kuitenkin joku on antanut sinulle ihanan lahjan, muiston sanoista ja kun aamu sarastaa, tuo se mukanaan elämänuskon ;=)