Suljen oveni nyt,
sen lukkoon laittaen ja avaimen pois heittäen. Heikkona hetkenä sitä etsimässä,
löydän sen metsän siimeksestä,
ja taasen muuttuu ajatukset suruksi mielessäni,
kun jälleen tuota mustaa avainta pidän kädessäni.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| PikkunenEnkeli | Ehkä | 30.12.2006 | 0 | Runo |
| PikkunenEnkeli | Miten mukavaa | 30.11.2005 | 1 | Runo |
| PikkunenEnkeli | Tuuli | 28.5.2005 | 3 | Runo |
| PikkunenEnkeli | Toinen versio avaimista | 31.3.2005 | 2 | Runo |
| PikkunenEnkeli | Komia | 22.3.2005 | 2 | Runo |
| PikkunenEnkeli | My Life | 7.3.2005 | 4 | Runo |
| PikkunenEnkeli | Avaimet | 4.3.2005 | 0 | Runo |
| PikkunenEnkeli | Taas | 28.2.2005 | 0 | Runo |
| PikkunenEnkeli | Sinäkin Brutukseni | 27.2.2005 | 2 | Runo |
| PikkunenEnkeli | Dösäs | 15.2.2005 | 0 | Runo |
Kommentit
Niinpä, miten tuttua. Koskettava ja surullinen.
En tiedä pitäiskö tän olla synkkä vai millanen... Mutta hieno tämä on!!
Ja anteeksi. Tänään ei tule minulta rakentavaa kommenttia..