Lähtösi jälkeen,mikään ei tunnu samalta.
Hymy ei palaa kasvoille, on oloni täysin turta.
Hiljaisuudessa itken, pieniä kyyneleitä.
Ne tipahtavat lattialle, särkyvät ,niin kuin sydämmeni.
Kurotan kohti valoon ja tulevaan. Nyt on kyllä liian aikaista
vielä nousta.
Tiedän,että jonain päivänä sut unohdan ja jatkan elämää.
Mutta nyt hiljaa yksin itken ja suren tuskani loppuun.
Kun kyyneleitä ei tule, ei tapahdu mitään muutakaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jokainen tarvitsee suruaikansa, tekee vain hyvää itkeä.
Tsemppiä!
niin ja hieno runo :d