Ilolla sinä virkistit elämäämme.
Hymyllä, loit valoa yksinäisyyteen.
Rakkautta lähimmäisiä kohtaan, oli suuri.
Ei sitä voinut erottaa mikään muuri.
Paitsi kun kyse on kuoleman muurista se erottaa.
Kauas vie matkasi, siellä missä tähdet hohtaa.
Sinua rakastettiin täällä ja rakastetaan yhä.
Valo ei sammu,vaikket olekkaan enää täällä.
Selite:
haluan omistaa runon eräälle lapsuuden ystävälleni, joka kuoli viime kesänä. < / 3
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
aivan ihana, ja tuo viimeinen lause kruunasi koko runon ! ihastuin tähän runoon (:
niin surullinen, mutta kertoo kuitenkin ystävistä. Ehkä osasyynä on sekin, kun itse menetin ystävän reilu puoli vuotta sitten, ja vieläkin ikävä..
mut menee suosikkeihin ! (:
Viimeinen lause oli todella huipennus tälle runollesi. Kaunista tekstiä.