Eihän kukaan huomaa tätä
riipaisevaa tuskaa
surua silmissäni
ahdistusta puheessani
Haluan vain olla
ettei kukaan välitä
eikä rakastaisi
Millaisena?
Minähän olen vain valhetta
Täynnä salaisuuksia, varjoja
Pahoja asioita
Virheinä tehneenä
eksyneenä elämässä
Pirun sarvet näen varjossani
pian olen kokonaan paha
Läpimätä
Sitten enää kukaan
ei rakasta
Ja se sopii minulle,
pääsen pois.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä runossa alakulo tuntuu todella vahvana! Sinällänsä hienosti sanailtu runo. Mutta elämässä eksyneenä runominälle toivon uusia reittejä :-)
Vahvaa tulkintaa ja hyvin tunnistettavaa tekstiä.
Tuo olotila kuuluukin purkaa ulos.
Rehellistä kerrontaa. Pidän.
Vahvaa tulkintaa ja hyvin tunnistettavaa tekstiä.
Tuo olotila kuuluukin purkaa ulos.
Rehellistä kerrontaa. Pidän.