Päivieni päässä

Kuule kun nyt kerron sulle
sanat surusta siniset
palaa päreen viime pätkä
pullosta vesi vähenee

istun karun koivun alla
tuohiselle tihrustelen
hiilellä hupenevalla
sanat surusta siniset

oli lasna perhe mulla
tauti taisi Tuoneen tuoda
mieron tiellä minun tieni
vuotta ei edes kahdeksaa

töihin nuorena jo totuin
vahvaks kasvoi varsi nuoren
taito taitavammaks' tuosta
aivot alttihina aina

selkä murtui töiden alla
sainpa työnkin uudenlaisen
runomiehen kynään tartuin
sainpa sanaa kiittävääkin

sanat silti ovat aina
tehty unohdettaviksi
huolittu ei huokausta
sanaakaan ei sulateltu

neito poistui porstuasta
ystävätkin yhen kerran
lantit loppui lauantaina
suolapalat sunnuntaina

koetin elää metsän mukaan
maasta marjat, veestä viljat
mutta karu korpi kylmä
elätä ei rampaa miestä

kompuroiden pimeässä
vietin viime viikkoin vaivat
mutta nyt on aika tullut
karsikkoa kirjoitella

kuule kun nyt kerron sulle
sanat surusta siniset
palaa päreen viime pätkä
pullosta vesi vähenee

istun karun koivun alla
tuohiselle tihrustelen
hiilellä hupenevalla
sanat surusta siniset