suo minulle kerrankin
anteeksianto
rämeikön läpi tarvoin
polvistuenkin
suo minulle lopultakin
arvoiseni loppu
nevaa kahlasin ja uin
liki hukuinkin
suo minulle kuitenkin
vielä tämä hetki
lettoa kahlasin luoksesi
rypelsin ja itkin
suo minulle vieläkin
anteeksi ja kiitos
aapaa kun en ylittänyt
itseni hukkasin...
anteeksianto
rämeikön läpi tarvoin
polvistuenkin
suo minulle lopultakin
arvoiseni loppu
nevaa kahlasin ja uin
liki hukuinkin
suo minulle kuitenkin
vielä tämä hetki
lettoa kahlasin luoksesi
rypelsin ja itkin
suo minulle vieläkin
anteeksi ja kiitos
aapaa kun en ylittänyt
itseni hukkasin...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kohtuudella oikeus
tarpoa jänkää kuin tähänkin asti
ainakin siis syksyisin..
Luin ja jotenkin oudolla tavalla ymmärsin - tykkäsin
Sivut