saanko ihan vähän avautua? ei se mitään avaudun silti :D Viime viikon tiistai. Autolla siihen mihin aina. Koira ulos, itse perässä. Tupakka. Katse ylös : eihän tuossa enää sitä metsää.. ja kun koira jo siellä , niin ei kun menoksi. Aukon laitaa. Toista kilometriä... ja sitten metsään! Hetikohta Heka jaloissa, vähän varautuneena.. Noh, karhukoiranarttuhan sieltä sitten, ei onneksi agressiivinen, mutta kun yritti leikkimään, niin Heka oli vähän sitä mieltä, että töissä. EI leikitä. Puolet isommalle koiralle! Pöljä.. Hetki siinä huudettiin. Ei onneksi vaurioita. Istahdin alas. Eteläahon Topi tuli hakemaan koiraansa ja sanoi, että iso mettopoikuus oli. Oli. Kaheksan. Kuulemma. Noh, ootin puolisen tuntia, että topi ja koira pääsivät. Sinnepäin minne olisin ollut menossa. Toiseen suuntaan siis. Ja pari tuntia myöhemmin taas. Norjanharmaa. Ja Heka jaloissa, varautuneena. Vähän myöhemmin herra hirvenpyytäjä (en tuntenut) haki koiransa ja sanoi, että ihan vitun iso mettopoikuus, ja teeripoikuus! siis sielä mihin olin menossa. Kolmas suunnanvaihto. Ja pari laukausta juuri sieltäpäin. Neljäs suunnanvaihto ja pari tuntia kävelyä. "Koukkaanpa tuolta ojankorvenkautta, sielon monesti poikuuksia.." Parisataa meetriä ennen kuin sinne pääsin, siellä alkoi sota... toistakymmentä kertaa ampuivat. :/ Minä käännyin kotia kohti. Ihan suoraan siitä jyrkimmän rinteen yli....
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
lahjakas kynä niekka
Sivut