pimeäni on piilotettu
kaamoksen tähtien ultraviolettiin
kuuttoman yön pilkkopimeään,
kun tiedät että se seinä on siinä!
ja silti kopsahtaa..
kesäisin se uppoaa kaivoon
vilvoittelee siellä yhdessä
toivottomuuteni kanssa
odottaen syksyä
ja sitä piilottavaa pimeyttä...
mahdotontahan sitä on varastaa!
itsekään en sitä aina löydä,
etsimälläkään..
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ehkä sitä ei tarvitsekaan löytää... hyvä runo
hieno runo, ihanat värit ja tunnelma, kesät ja syksyt, pelonsekaisena, mutta tyylikkäänä
joskus on vaan annettava periksi, ilolle.
Sivut