Täällä syntynyt kuolleena vaeltaa. Etsien itselleen viimeistä lepopaikkaa. Täällä kuolleena ihmiset kävelee. Tyhjät katseet maata viistää, kun töistä kotiin raahustaa. Syödään, mennään nukkumaan ja aamulla taas alkaa sama rumpa uudestaan. Mikään ei saa sitä oravanpyörää pysähtymään kun se alkaa. Siksi mietinkin... Pitäisikö minun vain luovuttaa. Koska tuntuu kuin en saisi mitään aikaan. En halua olla sisältä kuollut robotti. En halua elää niin vain odottaen sitä hetkeä kun pääsen lepoon. Mutta ei minulla ole kai vaihtoehtoja...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
