Mitäpä sitä kaunistelemaan
keskenkasvuisen juopon juoksuja
Kauhistelemaan ruosteista romantiikkaa
joka ei kestä päivänvaloa
Yksinäiset hetket
valuvat myrkkyä
sielun seiniltä
Sattuvat
niin
On juostava
Polttaa
tämä elämä
Vastuu
vangitsee pakenijan
Päästäkää minut
Älkää kahlitko
onnen etsijää
jonka suu kuivuu pelosta
Aamuisin
silmät tippuvat pahaaoloa
Kipu on jäljellä
mutta sinä olet siinä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ei Pyhä Yrjänäkään lohikäärmettä pakoon juossut vaikka pelkäsikin...
GRRRRRR8!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kauniistí puettua asiaa!
Voih, hieno. :S Ja taas saa ihmetellä, miksi kaikki muut osavaat kirjoittaa, mutta minä en. :( [ja tämä on siis kehu. ;)]
Niin voimakasta sanomaa... Runoutta tosiaan!