Revin sinut irti sydämestäni
tuossa puolenpäivän jälkeen
Mannerlaatat vain rutisivat rinnassani
kun koetin kantaa ryhtini
sinun edessäsi
Nyt ajatusteni kemiallinen coctail
Long Island Ice Tea
tuo rauhoittavan usvan
kuumuuden keskelle
Niin kylmää utua
ettei menneeseen näe
Ei tulevaan
Hetket vinkuvat nimeäsi
Tarttuvat pitkin kynsin lihaan
ja puristavat itkuun
Haluaisin jeesustella
vielä viimeisen kerran korvaasi
että näin on parhain päin
Uskotella sinulle
ja itselleni
Saada vapautuksen
lyijynraskaasta syyllisyydestä
ja ehkä ihan vähän
anteeksikin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Selailin nimimerkkejä, ja pysähdyin sinun nikkisi kohdalla koska se vaikutti lupaavalta.
Runosi ovatkin todella hyviä, erottuvat joukosta aika hemmetisti edukseen.
Tyylisi on toimiva, ja kokemus paistaa runoista läpi. Tai sitten olet vain poikkeuksellisen lahjakas. (meinasin kirjoittaa lahjakasa)
"Mannerlaatat vain rutisivat rinnassani"
En voinut muuta kuin nauraa, toivottavasti ei tullut kovin suurta tuhoa loppupeleissä
.kokonaisuutena hieno.
Laitetaan nyt tämän tekstin alle kun en kaikkia jaksa tällä hetkellä alkaa kehumaan että hienoja ovat runosi, pidän melkeinpä jokaisesta.
elämänmakuisia ajatuksia, mietteitä ja tilanteita.
Kaunis ja kovin paljon tuskaa täynnä on tämä runo. Hieno.
Pidän todella tyylistäsi, todella.. löydät sanasi osuvasti.. aika rankkaa, painavaa luettavaa. Täynnä katumusta ja pelkoa toisen menettämisestä. Toisiksi viimeinen säkeistö minusta paras. Piristävää löytää uusi runoilija, joka todella puhuttelee sanoillaan! =)