klupsi

Jokainen käden liikkeesi on
kylmäkavioinen hevonen
joka laukkaa pelkoni kielekkeellä
läpäisten kovat seinämäni

hakkaat minusta kaiken valon
jottei yksikään tutka tänä yönä
löytäisi ruumistani pimeistä vesistäsi
ja minä sammutan sinun valosi
ettei karvojaan puistattava säikähdys
sisälläsi kyyhöttävä pelko
havahtuisi

vihdoin kun olemme kahden
varjon juuressa, puiden lohduttomassa
raapiutumista taivasta vasten
olemme vapaina toistemme tietäville kynsille
koluta maisemamme läpikotaisen tyhjiksi

ja mikä meitä suojaisi
eihän epätoivon kentällä
kasva yksikään puu
pelkkä aavistus tulevasta riittää
pyyhkäisemään kaiken juuriltaan

intohimon meri on nälkiintynyt meri
kuolleiden levien hankautuminen kallioon
pohjan janoa vaille jäänyt kosteus
häveliäät pilvet lipuvat yllä
kuin taivaan harmaat katsomot

pelon karulla kielekkeellä
vain toisiimme pakenemme
palavin sarvin