Sade on jo nuollut
puistoihin merkkinsä
ja linnut palanneet takaisin
niiden siiville hiiltynyt kaipaus,
eikä lumi sada tänäänkään
Kuinka joskus saatoin antaa
puiden oksien piirtää minut vapaasti,
kaupungin äänten sataa nimekseni,
enkä voinut puuttua mihinkään
sillä kosketuskin olisi satuttanut.
Ja kuinka nyt kaikki voisi toteutua,
jokaisen askelen ääni
kohoaa kuin huolittelematon nuotti
ja antaa tilaa pudota
kevyesti.
Selite:
=) Tämä on yksi harvoista positiivisistä runoistani, myönteisyys korvatkoon laadun, jonka laita on vähän niin ja näin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
