Aika

mummi istuu sohvalla ja katselee lentokonetta
joka kai kuljettaa mummia mukanaan
ote ei irtoa vanhuudensileistä käsinojista

kun katson alas näen mummin jalat
vajonneena lattiaan
leväten menneisyyden päällä
hipoen unohduksen ylintä suokerrosta

antakaa minulle lupa joka on avaimet
mutta älkää neuvoko käyttämään niitä
sillä jokainen ovenkahva on kyyhky
joka vie minut mennessään