Myös ihminen

Olen se joku hymysuu
ulkopuolelta kaupungin
jonka moni tietää
harva myöntää, sietää
Sinä myönnät
tunteneesi
ehkä viime vuosikymmenellä

Ja kun kysyt, "mitä kuuluu"
luuletko että avaudun
nyökkään, kiitos hyvää
näin jälkeen rutiinin unohdun

Ja vaikka olen, en elä
kaartaen suupielet päivästä toiseen
kun sinut nään, kiellän kivun
piilotan itseni, että olen vain ihminen
tunteilen
tunnen sen
kaiken

Panttilainaamoni avoinna jälleen
ole ystäväni, leikilläsi
näin välitän
vaikka ymmärrän peliä
toistuvaa vitsiä
Jossa olen helppo saalis

Minut aineellistat taas
unohtaen sen
olen myös ihminen
rakasta ruumistani
häpäise sieluni
silti vieläkin yritän
välitän

Ja vaikka olen, en elä
kaartaen suupielet päivästä toiseen
kun sinut nään, kiellän kivun
piilotan itseni, että olen vain ihminen
tunteilen
tunnen sen
kaiken

Ensi kerralla sanon sen
mitä tunnen
ensi kerralla tiedän sen
ääneen myös myönnän sen
olen myöskin ihminen
ystävyyden, rakkauden ansaitsen

Kompastu sydämeni eteen
tutustu
sukella mieleni mereen
olen sen arvoinen