Hiljaisuuskilpailumme

Samanlaisia hetkiä, ajatuksia

juoksevat ajassa kilpaa

en odota kanssasi enää tämän suurempia retkiä

sillä vain hiljaisuus meidät kuljettaa

perille

ja voi taas alusta aloittaa

Nauran harvoin

voi jos antaisit syyn

puhut vaivoin

ostaisin sanasi

jos myyt

Jälleen hieman hukassa

silti olo kotoisa

melankolisen makoisa

ja tästä se lähtee

ainainen hiljaisuuskilpailumme

Sitten loppuukin

kuin rotkonreuna

hymyilet

ethän?

Sama muisto

yhteinen sävel

muistaisitko?

Vai hymyilisitkö sokeille silmille

jossei se merkitsisi

ellei se kertoisi

eletyistä päivistä

täydellisistä hetkistä

Muistatko minut, meidät

ennen

muistatko

muuta

kuin hiljaisuutemme