Vuosi nuoruudestani

JOULUKUU
No kai se on mun vikani.
en viimekuussa ollut haluttava,
en viimeviikolla oikein sanonut,
en toissapäivänä ollut tarpeeksi iloinen,
en eilen ollut tarpeeksi kaunis,
mutta mikä meni vikaan tänään?

Mitä tein väärin, ettet minua halua.
Kuinka mulle aiheutat haavoja,
jos minä en tehnyt mitään väärää?
Ei se sinun vikasi voi olla!
En osaa sulle vihainen olla,
siispä sen täytyy olla oma vikani…

TAMMIKUU
Miks tää on niin vaikeata?
Miksi kaikki on vihjailevaa?
Mä uskon, että
rakkaus on jotain suurta,
jotain uskomatonta!
Se ”on laava, joka kuljettaa,
saa kylmän raudankin hehkumaan”
Mä rakastan sua,
tiedän sen.
Mutta entä sä mua?
Sitä enää tiedä en.

Toistan itselleni;
Ylireagoin,
dramatisoin.
mutta sano se sydämelleni.

HELMIKUU
Pistät toiset edelleni,
et tee sitä tahallasi,
mutta teet kuitenkin.

Etsin yhä syitä itsestäni,
miks et mua tahtoisi.
Sanot yhä mua rakastavasi,
mutta tiedätkö?
En enää täysin sinua usko.

Luulen, että rakkauden
määrittelemme eri tavoin.
Minulle se on tunne tunteiden!,
joka tuo onnen tuhansin suudelmin.
Sinulle se on jotain muuta,
ehkä vain yhdessä oloa
tai varalla oleva vaihtoehto,
jota voi käyttää,
kun ei oo muutakaan.

MAALISKUU
Vielä yksikin isku
niin kaadun.
Sydämeni on varastettu
ja sieluni haavoilla.

Miksi niin rakastan,
kun se on vaikeaa?!?

Tunnet minut jo,
tiedät että olen herkkä!
Miksi sanasi,
niin hyvät, että pahat,
mua vainoavat?

-Kuinka monen kanssa olet ollut?
-En mä jaksa laskea.

-Tottakai mä haluun olla sun kanssa!
-Nii, mut mäkin haluun olla mun kavereiden kanssa.

-Voinks mä olla soittamatta sulle viikkoon,
mä haluisin olla vapaa.
-Mä en ikinä ois halunnu olla sulle vankila, pakko, kahle.

HUHTIKUU
Mä haluaisin sut.
Sut aivan kokonaan.
Miksi mua viiltelet?
Mitä jälleen tein.
Raahauduin ylös
sairasvuoteesta,
jotta pääsisin luokses.
Se sattui, päässä pyöri,
mutta olin luvannut tulla.

Kerran minuun katsoit,
sanan sanoit
ja jatkoit ystäviesi kanssa.
En sanonut sanaakaan,
en kipuani valittanut sanallakaan.

Oliko hauskaa?
kysyit.
Oli, oli.
vastasin.

Sitten seuraavalla viikolla,
samana päivänä tapaamisemme peruit.
Et uhraudu vuokseni,
et edes päiväksi tule luokseni.

TOUKOKUU
Lyö minua!
En enää kestä kipua sisälläni!
Ihan missä tahansa muualla,
paitsi sydämessäni!

Sua vihdoin sanoillani satutin,
kuten olet jo monesti minua.
Omatunto alkoi kalvaa,
sitä sulle yhä hyvitän,
kunnes olemme tasoissa.

KESÄKUU
Vihdoin on lumi siirtynyt pois
ja ulkonakin yöpyä vois.
Pimeyskin on paennut kaikkialta
paitsi sieluni sopukoista.
Tiedätkö,
joka päivä saan toisille vakuuttaa,
että olet hyvä ja teet minut onnelliseksi.
Vaikka sitä muille vakuutan,
en saa sitä enää kerrottua itselleni.
Vaikka rakastankin yhä,
niin paljon, etteivät sanat sitä riitä kertomaan.

HEINÄKUU
Rikot lupauksiasi,
salailet asioita,
pakoilet minua.
Mikä minussa on vikana?
Sanot rakastavasi,
kuten minä sinua.
Mutta minä pelkoni yhä kätken.
Sillä en ymmärrä,
tahdon vain olla lähelläsi.
Tahdon vain olla omasi.
Mikset sinä?

ELOKUU
Annan sulle tilaa,
kysyt miksi sut jätän.
Olen kanssasi,
tahdot rauhaa.
Mikään mitä teen ei ole tarpeeksi.
Tahdon vain hengittää sinua,
tahdon tuntea kätesi ympärilläni,
huulet huulillani.
Minä kuihdun,
olen menettänyt kaiken vuoksesi
ja sinä et edes kertaa uhraudu vuokseni.
Jos auto ajaisi minua kohti,
et uskaltaisi minua vetää pois.
Minä mielummin itse
heittäytyisin auton eteen,
kuin antaisin sinun jäädä alle.

SYYSKUU
Maa jälleen kylmenee,
kuten minäkin.
Suljen silmäni ja
sokeana seuraan sinua.
Rakastan sinua,
kuiskaan pimeydessä.
Hetki kuluu.
Hiljaisuutta.
Saan vastauksen.
Ja onnesta hymyilen,
mutta hetken vain tuo onni kestää.
Kunnes jollain tavalla minua jälleen satutat.

LOKAKUU
Rakkautta(ko)
Miksi et tajua,
että mua satutat!
Miksi et ymmärrä,
ettei se ole okei!
Miksi sua rakastan,
kun en sua ansaitse?
Mä istun ikkunassa
ja mietin onnen hetkiämme.
Ja muistelen alkuamme.
Olimme niin onnellisia
ja toisiamme vain toivoimme.
Emme kestäneet olla erossa.
Nyt kaikki on toisin.

MARRASKUU
Mua tänään kuuntelit,
kun vihdoin kerroin totuuden.
Sä et tajunnut, kuinka voisitkaan…
Sanot mua rakastavasi
ja mulle taivaan antavasi.
Niin…
Minussa se vika oli,
kun turhaan tunnen kipua.
Silti jälleen satutit,
etkä vieläkään sitä ymmärtänyt.
Itken aina, kun olen yksin,
pää käsissäni toistan nimeäsi.
Niin… yksin…

JOULUKUU
Sinut jätin.
Et sitä uskonut.
Vannoit rakastavasi ja itkit.
Kysyit miksi,
sanoin, koska rakastan sua,
mutta sä et yhtä paljon.

Totta,
sinut tahdoin pelastaa minulta.
Koska välitän sinusta,
koska rakastan.

Viikko sen jälkeen
löysit toisen.
Onni surusi valtasi
ja jälleen sanoi rakastavasi,
häntä.
Minua vihaat,
ymmärrän.
Mutta ehkä sinäkin joskus ymmärrät,
että sua vain ajattelin
ja sut jättämällä pelastin.

Nyt olen yksin,
murtuneena.
Sillä sua rakastan nyt
ja aina.
Mutta ilman sinua
en enää voi elää.
Vaikka olisin toivonut olevani
sinulle tarpeeksi.
Sait rakkauden, olet onnellinen
vain sillä on minulle väliä.

Tähän loppuu tarinani,
vien sen tänään hautaani.
Muista minua hyvällä…
…rakastan sinua…