Vaikka saisin kaiken;
Timantit tähtitaivaan,
samettisen pinnan merien
tai jalokivet hankien,
en niistä ainuttakaan
vaihtaisi sinuun, rakkain.
Silkit, sametit,
muut kankaat
tuntuvat karheilta ihollani,
jos niitä kätesi hyväilyyn vertaan.
Ei ole kauniimpaa,
kuin hymy huulillas,
tähtien loiste silmissäs,
lämpö ruumiissas.
Hiuksissaan kultaa
jumalani kantaa.
Kristallin hohde silmissä
… se sammunut on.
Nyt enää kylmä ruumiisi
saa maassa kylmässä maata.
Ei enää metsissä kaiu naurusi,
ovat muistot jo harmaita.
Sinut haudattiin joulukuussa,
paksun nietoksen ollessa maassa.
Yksin nyt kevään herätessä,
vaellan haudallesi.
Ainoan värin, punaisen,
lasken hiljaa kummulle.
Pian maailma tuhoutuu,
sillä ei ole jumalaa.
Ei enää.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
