Vanamon virsi

niitä minä täpliksi luulin
käsissä jotka kutoivat metsän
naisen joka kaivoi juuret esiin
ja kehräsi kesän povelleen
 
niitä minä täplinä pidin
jaloissa sadan salon juoksijan
naisen pedon kyljestä otetun
ja juopon syljessä uitetun
 
kuolkoot luuloni luihut
lyökää luontoni mustelmille
jotta näkisin ihmisen surun
jotta kuulisin iki-ilojen itävän